Krakova, yksi Keski-Euroopan parhaiten säilyneistä
kaupungeista. Historiaa niin kaukaa kuin hieman lähempääkin. Alunperin olimme
ajatelleen Krakovaa joulutorikohteeksi, mutta mitä enemmän kaupungista tuli
luettua, sen kiinnostavammaksi muuttui ajatus ottaa Krakova jo kevätkohteeksi.
Hotelli Columbus Kazimierzin juutalaiskortteleiden reunalta
bongattiin muutaman suosituksen perusteella ja valinta onnistui niin
sijaintinsa kuin itse hotellinkin osalta oivalliseksi. Siisti, hiljainen
hotelli hyvien liikenneyhteyksien varrella. Raitiovaunupysäkki oli heti
hotellin edessä ja Kazimierzin alue suojatien ylityksen päässä. Vanhaankaupunkiin
käveli n. 10-15 min ja Wawelin linnalle suunnillen saman aikaa.
 |
| Hotel Columbuksen aamiasbuffet |
Kaupunkina Krakova on suomalaiselle edullinen. ”Olutindeksi”
on n. 2-3 € / tuoppi ja kahden hengen ravintolaruoat saa siistimmissäkin
paikoissa n. 40 euroon.
Myös liikkuminen on helppoa. Kävellen pääsee helposti
kaikkialle ja matkat eivät ole pitkiä. Jos käveleminen puuduttaa, on
kaupungissa kattava raitiovaunuverkko. Paikasta toiseen pääsee myös golfkärryn
tapaisilla sightseeing-kärryillä, jotka tosin ovat kalliimpia kuin perinteiset
julkiset kulkineet.
ti 19.4. Ensikokemuksia
Krakovaan lensimme Finnairin aamulennolla. Krakovan
lentokentältä pääsee keskustaan myös bussikuljetuksella, mutta taksikaan ei
kahdelta hengeltä maksa kuin suunnilleen kymmenen euroa / nokka. Kuskiksi osui
oikein kohtelias nuori mies, joka puhui hyvää englantia. Hotellille päästyämme
hän tarjoutui viemään meidät lauantai-aamuna takaisin lentokentälle ja pientä
alennustakin olisi paluumatkasta luvassa. Mikäpä siinä – ei sitten tarvitsisi
taksia erikseen tilailla kun homma hoitui näin helposti.
Vaikka saavuimme hotellille melko aikaisin, saimme lyhyen
odotuksen jälkeen huoneen käyttöömme. Sisäpihanäkymä oli rauhallinen ja huone
siisti. Antti oli tosin järkännyt pienen yllätyksen huoneeseen. Shampanjaa,
suklaata ja ruusu odottelivat pöydällä yllättynyttä Minnakaisaa.
Nautiskelimme kuoharipullon ja lähdimme etsimään
ruokapaikkaa lähistöltä. Kazimierzin korttelit olivat aivan vieressä.
Aamupäivästä Kazimierzissa oli kovin rauhallista. Szeroka-aukion varrelta
bongasimme Ariel-nimisen Kosher-ravintolan. Ruoka oli varmasti perinteistä,
mutta ei oikein kummankaan meidän makuun.
Vatsat täynnä kävelimme vanhaankaupunkiin, eli Stare
Miastoon. Hotellilta matkaa oli vanhaankaupunkiin reilu kilometri.
Raitiovaunullakin olisi päässyt, mutta uuteen kaupunkiin on aina mukava
tutustua aluksi jalan.
Vanhankaupungin keskusaukio on näyttävä paikka- yksi
Keski-Euroopan suurimpia aukioita. Sen laidalla on Mariankirkko, jonka tornit
näkyvät hienosti kaupungin yli. Kauniiseen vanhaan goottilaiseen kirkkoon on
pieni sisäänpääsymaksu, joka kannattaa ehdottomasti maksaa. Kirkko on sisältä
upean värikäs kokonaisuus. Erityisesti alttaritaulu on jotain ainutlaatuista ja
aikaa kirkon yksityiskohtien katseluun kannattaa varata reilusti.
Jahka Minnakaisa oli aikansa odotellut Anttia kirkon ihmeitä
pällistelemästä, oli aika siirtyä maistelemaan Puolan panimoteollisuuden
tuotteita vanhankaupunginaukion terasseille. Oikein maistuvaa ja edullista
olutta, sekä tarvittaessa myös hyvää ruokaa.
Muutaman oluen jälkeen kiertelimme vanhaakaupunkia,
ihmettelimme näyteikkunoita, nähtävyyksiä ja ihmisten menoa. Ilman käytyä
hieman viileäksi löysimme itsemme vielä kellarikrouvista, maistelemassa oikein
oivallista tummaa lageria.
ke 20.4. Auschwitz
Keskiviikon ohjelmasta tiedettiin sen verran, että se ei
varmaankaan tulisi olemaan sieltä ajatuksiltaan keveimmästä päästä. Luvassa oli
etukäteen varattu päiväreissu Auschwitzin keskitysleirille. Leirille tehdään
päiväretkiä useammankin järjestäjän toimesta. Meidän valintamme osui
Krakowshuttle.com:iin, eikä valinnasta ollut mitään valittamista – päinvastoin.
Päiväretken hinta oli kahdelta hengeltä n. 300 zlotyä, eli
karvan yli 70 euroa. Tuo hinta sisälsi noudon hotellilta, matkat pikkubussilla
Auschwitziin ja Birkenauhun sekä eväspaketin.
Krakowshuttlelta tulee edellisenä iltana
tekstiviestivahvistus noutoajasta ja käytännössä sovittu aika osui miltei
minuutilleen. Taisipa olla kyyti jopa hieman ajoissa. Olimme ensimmäinen
porukka, joka pikkubussiin noukittiin ja heti kun kuski kuuli mistä olimme,
kertoi hän että seuraavakin porukka olisi suomalaisia.
Pienen kiertelyn jälkeen seuraamme liittyikin kahden
vanhemman herrasmiehen seurue, joka oli kartoittamassa Krakovaa tulevaa
vaimojen kanssa tehtävää reissua varten. Heidän lisäkseen bussiseurueeseemme
kuului Belgialainen ja Hollantilainen pariskunta.
Matka Auschwitziin vie läpi kauniin maaseudun ja kestää
reilun tunnin. Pikkubussi oli siisti ja mukava ja matkalla näytetään lyhyt
dokumenttielokuva itse keskitysleiristä. Itse pääleiri, eli Auschwitz I on ehkä
hieman yllättävästikin aika lailla keskellä Oswiecimin kaupunkia.
Auto jätti meidät viereiselle parkkipaikalle. Meille jäi
puolisen tuntia aikaa ennen kuin virallinen kierroksemme alkoi. Vaikka vakava
paikka onkin, niin kahvila Auschwitzistäkin löytyy. Hörppäsimme siis sumpit ja
siirryimme odottelemaan kierroksen alkamista.
Auschwitziin voi tutustua omin nokkinensakin, mutta silloin
paikalla täytyy olla melko aikaisin aamulla ja joka tapauksessa lippu on syytä
varata etukäteen. Alueelle päästetään vain rajoitettu määrä ihmisiä. Meidän
tapauksessamme varaus hoidettiin Krakowshuttlen kautta, eli meidän ei tarvinnut
siitä tarkemmin välittää.
Opastus hoidetaan kaikille jaettavien kuulokkeiden avulla.
Kovin kauas oppaasta ei kannata lähetä harhailemaan, jos haluaa kaiken kuulla,
mutta toisaalta paikkana Auschwitz on sellainen, että välillä hiljaisuus on
ihan hyvästäkin.
Hiljaa ei sen sijaan ollut metallinpaljastin kun Minnakaisa
yritti päästä alueelle. Jokainen alueelle tuleva tarkistetaan, mutta Minnakaisa
joutui oikein erikoissyyniin. Ei ollut taskuissa mitään, vyökin oli pois eikä
minkään olisi pitänyt piipata. Ehkäpä kyseessä on vaan niin rautainen tyttö,
että metallinpaljastin piippaili sen vuoksi.
Se mikä ei ole muuttunut Auschwitzin synkimmistä ajoista on,
että ihmisiä liikutellaan edelleen laumoissa. Omaa porukkaansa kannattaa siis
hieman tarkkailla, tai pian saattaakin olla kulkemassa jonkun muun sakin
mukana.
Itse kierros käy läpi eri parakkeihin rakennettuja
näyttelyitä ja kertoo leirin tarinaa kaikessa karmeudessaan. Omat kirjoittajan
taitoni eivät riitä sitä kaikkea kuvaamaan, mutta onneksi asiasta on niin
paljon tietoa ja valmiiksi kirjoitettuja kuvauksia olemassa, että siihen
urakkaan ei tarvitse itse tarttua.
Pääleirin kierrokseen kului parisen tuntia. Lyhyen tauon
jälkeen takaisin bussiin ja matka jatkui muutaman kilometrin päässä olevalle
varsinaiselle tuhoamisleirille, eli Auschwitz-Birkenauhun.
Valtava silmänkantamattomiin jatkuva alue veti hiljaiseksi.
Aikanaan koko alue oli täynnä parakkeja, joissa joutuivat kitumaan se osa
vangeista joka ei heti leirille tultuaan kokenut lopullista kohtaloaan.
Kävelimme ratapengertä pitkin entisille krematorioille ja sieltä alueen halki
yhteen alkuperäisistä tiiliparakeista.
Pää ajatuksista melko
tyhjänä hyppäsimme taas pikkubussin kyytiin. Kaikesta huolimatta
kuskimme meille jakamat eväslaatikot sisältöineen maistuivat. Retkipäivä on
melko pitkä, joten ainakin me voisimme suositella eväiden tilaamista.
Rankka kokemus veti paluumatkalla matkustajat melko
hiljaiseksi. Syynsä oli varmaan myös kirpeähköllä ilmalla, mutta valittaa ei
pidä. Hotellille palailimme neljän aikaan iltapäivästä. Matkoineen retki siis
kesti kuutisen tuntia.
Pää tarvitsi retken jälkeen pientä nollausta, joten lähdimme
hotellilta kävelemään Kazimierzin suuntaan. Löysimme mukavan olutkuppilan,
jossa istuskelimme hetken muutaman olusen ääressä. Hotellilta Antti oli jo
soittanut pöytävarauksen maanmiehiemme suosittelemaan Pod Wawelem -ravintolaan,
joka on lähellä Wawelin linnavuorta. Kävelymatkan päässä hotellilta siis.
Tyypilliseen tapaamme olimme hieman ajoissa, joten päätimme
piipahtaa viereisessä erittäin koristeellisessa Pyhän Bernardin kirkossa. Jos
hakee barokkityylistä kirkkoa kaikkine krumeluureineen, niin tänne kannattaa
suunnata. Melko huikea paikka, joka on yhteydessä viereiseen luostariin.
Kirkkoa aikamme ihmeteltyämme siirryimme ruokapatojen
ääreen. Pod Wawelemissa ei hienostella, vaan ruoka on hyvin autenttista
keskieurooppalaista mättöä. Isoja annoksia lihaa ja lisukkeita, mutta sitäkin
vähemmän salaattia. Isot annokset ja useampi olut nokkaa kohti eivät silti isoa
lovea lompakkoon tehneet. Alle viidenkympin taidettiin päästä tippeineen
kaikkineen.
Pod Wawelemista kävelimme auringon laskiessa vanhan
kaupungin suuntaan pitkin Grodzka-katua maisemia ja elämänmenoa ihmetellen.
Kävimme vielä keskusaukion laidalla muutamalla oluella sekä kotimatkaa
lämmittämään nautituilla Irish Coffeilla. Pitkän päivän jälkeen uni maittoikin
hotellilla makeasti.
to 21.4. Schnidlerin listaa ja Wawelin linnaa
Torstaille emme alun perin olleet suunnitelleet sen
suurempaa ohjelmaa. Kohteeksi valikoitui kuitenkin Oskar Schindlerin vanha
tehdas, joka on tullut tunnetuksi ennen kaikkea Schindlerin lista -elokuvasta
(jos ette elokuvaa ole nähneet, niin se löytyy vaikkapa Netflixistä).
Hotelliltamme oli jonkin verran käveltävää tälle nykyiselle
toisen maailmansodan aikaa esittelevälle museolle, mutta mikä oli kävellessä
kevätauringon lämmittäessä. Ihan triviaali juttu kävely ei kuitenkaan ollut,
sillä varsinkin täällä Veikselin eteläpuolella näytettiin rakentavan aika
paljon. Ilmeisesti luvassa on niin uutta tietä kuin rautatietäkin ja muutamakin
etukäteen kartasta katseltu reitti oli tukossa. Pienellä kiertämisellä
niistäkin selvittiin ja Schindlerin tehdas löytyi edelleen pienteollisuuden
käytössä olevan alueen keskeltä.
Itse museokierrokseen kannattaa varata aikaa. Tännekin
päästetään sisään ihmisiä pieni määrä kerrallaan lipunostojärjestyksessä. Alussa
näyttelyiden tutkiminen onnistuikin melko rauhassa, mutta hetken päästä iso
koululaisryhmä sitten pääsikin rikkomaan rauhan. Ei tuntunut mekkaloivaa
teinilaumaa paljon Schindlerin listat kiinnostavan ja aika monta kertaa sai
tomera museon täti porukkaa hyssytellä.
Museo itsessään on hienosti toteutettu. Sinne on kerätty
valtava määrä tietoa ja autenttista ilmapiiriä luodaan niin äänimaailmalla kuin
erilaisin materiaalein. Ehdottomasti vierailun arvoinen paikka jos toisen
maailmansodan historia kiinnostaa.
Museokierroksen jälkeen arvoimme hetken mitä seuraavaksi.
Edessä oleva golfkärrymies sai meidät houkuteltua kyytiinsä kun kysyimme
häneltä mahdollista kyytiä linnavuorelle. Toki se onnistuisi, mutta ennen sitä
mies ajelutti meitä melkein tunnin ympäri näyttäen entistä juutalaisgheton
aluetta ja muita joen eteläpuolen historiallisia kohteita.
Jahka Wawelin kukkulan alle pääsimme, kipusimme mäen ylös
itse linnavuorelle. Kaunis paikka, joka kuhisee turisteja. Pääaukiolta
kuitenkin löytyi terassi, jolle mahtui vielä ottamaan yhdet elvyttävät samalla
kun mietimme minne linnakukkulalla kannattaisi suunnata. Kauniilla ilmalla
taidemuseoiden kiertely ei oikein jaksanut kiinnostaa, mutta jos niistä on
kiinnostunut, niin täältä niitä löytyy!
Kiertelimme Wawelin katedraalin ja kurkkasimme linnanpihan.
Wawelin kukkulalla saa vietettyä vaikka koko päivän jos sille päälle sattuu.
Sen verran monta museota alueelle on yhteen kerätty. Kukkulan alla olevaa
lohikäärmettä emme päässeet valitettavasti näkemään. Lohikärmeksen luola kun
sattui olemaan suljettuna.
Kauaa emme tämän pettymyksen antaneet vaivata, vaan
kapusimme alas linnalta ja eilisen kokemuksen innoittamana päätimme olla
vaihtamatta ravintolaa. Pod Wawelemiin siis jo uudemman kerran. Samat sanat
pätivät tällä kertaa kuin eilenkin. Ruoka maistui ja oli edullista.
Vanhankaupungin ja muutaman terassin jälkeen hotellille ja
vuorossa oli lyhyt välikuolema. Illalla sitten syömään jonnekin Kazimierzin
ravintoiloista.
Vaan eipä ollutkaan ravintolaan meno niin helppoa kuin
luulimme. Ilman pöytävarausta ei ollut asiaa useampaankaan paikkaan. Ei siis
auttanut muu kuin käydä nappaamassa yhdet neuvoa antavat hauskasti sisustetussa
sporttibaarin tapaisessa.
Neuvoa antavista olikin tällä kertaa apua, sillä
ruokapaikkakin löytyi Plac Nowyn aukion laidalta. Mama Resto Barissa söimme
oikein oivallisen alkupalalautasen, nautaa sekä ankkaa. Muutama tuopponen
olutta ja hyvät ruoat eivät nekään lompakkoa turhaan rokottaneet. Toki
kalliimpaa kuin perusruoka, mutta suomalaisen mittapuun mukaan silti voitiin
vielä puhua edullisesta illallisesta.
Illalliselta talsimme takaisin hotellin suuntaan ja
yöpuulle. Huomenna sitten mahdollisesti Wielizkan suolakaivoksille…
pe 22.4. Nilkka sanoi naks
…Vaan kuinkas sitten kävikään. Aamupalan jälkeen päätimme
kurkata minkälainen sää ulkona olisi. Hotellin ovesta ulos ja yht’äkkiä Antti
ihmettelikin minne Minnakaisa katosi. Rouva istui perseellään portaalla jalka
ikävän näköisesti alle taipuneena. Nilkka sanoi naks ja suolakaivosreissulle
sai sanoa tämän reissun osalta hyvästit.
Nilkkahan siinä nyrjähti ja kipu oli kova. Ei muuta kuin
hotellihuoneeseen ja jalka koholleen. Antti siitä sitten etsimään lähintä
apteekkia, josta mukaan Voltarenia ja ideaaliside. Koivelle pari tuntia lepoa,
side jalkaan ja vaihtoehtoista tekemistä keksimään.
Minnakaisa jaksoi könkätä hotellin viereen Szerokan
aukiolle. Lääkkeeksi ennen kaikkea harmitukseen pitikin sitten nauttia muutama
olut. Szerokan aukion eteläreunalla on Krakovan vanhin Synagoga, joka toimii
nykyään museona. Tämä Stara Synagogan näyttely esittelee Krakovan juutalaista
historiaa, tapoja ja elämää uskontoa unohtamatta.
Kipeän koiven kanssa ei viitsi pitkiä matkoja kävellä, joten
hyppäsimme taas golfkärryjen kyytiin ja tällä kertaa tarjolla oli jopa
suomenkielinen selostus! Valitsimme ohjelmasta vanhankaupungin kierroksen joka
kestikin sitten reilun tunnin. Rahoilleen siis saa ihan hyvää vastinetta,
vaikka nuo golfkärrykierrokset eivät aivan sieltä halvimmasta päästä olekaan.
Kierros oli nimittäin todella kattava.
Se täytyy kuitenkin sanoa, että jos kevyen sähkökäyttöisen
kotteron kyydissä istuminen oikeiden autojen ajellessa ympärillä on ideana
yhtään pelottava, niin kannattaa harkita moisille rattaille hyppäämistä. Kuskit
meinaan ajelevat aika reippaasti.
Häkkyräkuski jätti meidät vanhankaupungin laidalle, jossa
suuntasimme syömään Restauracja Szara -nimiseen ravintolaan. Ajatuksena oli
hieman haukata jotain, mutta homma meni kieltämättä hieman överiksi ja
ähkyilyksihän se sitten meni. Ja ihan kuin se ei olisi riittänyt, niin toki
hommaa piti vielä avittaa syömällä jälkiruoaksi pienen kävelyn ja muutaman
jälkioluen jälkeen hirveän kokoiset kakkupalat!
Vatsat täynnä köpsöttelimme Verkahallin läpi ja shoppailimme
muutamat tuliaiset. Mukaan tarttui niin ikonia, pääsiäismunia kuin muutakin
kotiin vietävää. Raitiovaunulla takaisin hotellille ja pakkailupuuhiin. Aamulla
olikin sitten lähtö takaisin kohti kotia. Taksi tuli hotellille sovitusti ja
matka kotiin sujui ilman suurempia kommelluksia.
Mitä jäi mieleen?
Krakova on upea kaupunki! Sitä voi varauksetta suositella
lomakohteeksi. Se on edullinen, siisti, täynnä historiaa ja nähtävää. Ihmiset
olivat ystävällisiä ja olut edullista. Liikkuminen on helppoa ja erilaisia
palveluita on tarjolla rutkasti. Ruoka oli maistuvaa, mutta aivan parhaisiin
kulinaristisiin elämyksiin ei ehkä ylletty. Toisaalta mitään Michelin-tähtiä
emme tälläkään reissulla metsästäneet ja vatsa tuli täyteen joka paikassa.
Mahdolliset ennakkoluulot kannattaa siis heittää
romukoppaan. Entisestä itäblokista ei ole täällä jäljellä kuin ehkäpä muutama
ränsistynyt julkisivu. Muutoin Krakova on eurooppalaisempi kuin Helsinki tulee
koskaan olemaan.
