Herätys oli aikainen, ennen puoli viittä. Lento lähtisi kahdeksan jälkeen. Lentokentällä piti tietysti käydä oluella ;)
Lento lähti 10 minuttia myöhässä ja kyyti oli melko ilmakuoppaista. Paikkamme oli varauloskäynnin kohdalla ja jalkatilaa oli oikein riittävästi. Matka kesti noin 3,5 h.
Tunne koneesta perillä noustessa oli aivan mahtava! Se lämpö oli sanoin kuvaamatonta. Santorinin lentokenttä oli vielä tuolloin todella pieni, mutta laajennustyöt olivat käynnissä.
Matka kentältä hotellille kesti noin 15 min. Hotelli Kastelli oli aivan mahtava. Huoneessamme (203) oli kiva terassi ja oma uima-allas.
 |
| Hotellin uima-allas |
 |
| Oma uima-allas, takana ovet auki huoneeseemme |
Hotellissa laitoimme aurinkovoidetta ja suuntasimme rantakadulle. Kävimme syömässä Eanos -nimisessä ravintolassa. Minä tilasin kreikkalaisen salaatin ja Antti pekoni-sipuli-spagettia.
Hotellille palatessamme kävimme ostamassa vettä huoneeseen, sillä hanavesi ei ollut juontikelpoista. Hotellilla sitten pulahdimme omaan uima-altaaseen.
 |
| Oma uima-allas |
30.7.2002
Heräsimme kahdeksan maissa ja Antti meni heti aamu-uinnille omaan altaaseen. Aamupala kuului matkan hintaan ja se tarjoiltiin joka päivä klo 8-10.30. Tarjolla oli kahta eri mehua, muroja, hilloja, jugurttia, maapähkinävoita, keksejä, kuivakakkua, leipää, pekonia, munakokkelia, kananmunia, nakkeja, jne...
Tervetulotilaisuus oli Ravintola Princessä puoli kymmeneltä. Kiinnostuimme keskiviikkona pidettävästä Akrotiri ja Firan museo -retkestä, koska siellä olisi ollut myös viininmaistijaiset. Ei ollut varma toteutuuko retki, joten mietimme vaihtoehtoisesti perjantain auringonlasku risteilyä.
Lähdettiin paikallisbussilla Firaan, bussipysäkki oli aivan hotellimme takaoven edessä. Matka Firaan kesti noin 15 minuttia ja maksoi 0,80e.
 |
| Matkalla Firaan |
Firassa etsimme hetken aikaa, mistä lähtee köysirata (paikallinen cable car), joka maksoi 3e suunta. Ensin hieman hirvitti, mutta oli todella kiva kokemus ja meni tasaisesti.
 |
| Cable carin kyydissä |
Syöpöteltiin maisematerassilla, ravintolassa nimeltä Zerota. Itse kokeilin paikallisia lihapullia ja Antti otti possusouvlakin.
Kierreltiin Firan kapeita kujia ja kauppoja ja lopulta päädyttiin takaisin bussiasemalle. Hyppäsimme bussiin ja ajoimme takaisin Kamariin.
Sitten taasen kiertelemään Kamaria, hotellille uimaan ja juomaan hotellin tarjoama punaviinipullo. Nauttiessamme terassillamme punaviiniä, meni ohi jokin kaiutinauto... kovasti kaiuttimista kuului kreikkaa tasaisella papatuksella... (Myöhemmillä matkoilla saimme tietää, että joku siellä myy vihanneksia autostaan).
Opas soitti seitsemän aikaan illalla respasta ja kertoi, ettei Akrotirin ja Firan museo -retki ei toteudu (koska puuttui 2 osanottajaa, huh huh!). Päätimme mennä perjantain auringonlaskuristeilylle ja lähteä seuraavana päivänä Akrotiriin ja Firan museoon omatoimisesti.
31.7.2002
Aamu-uinnin ja aamupalan jälkeen suuntasimme Finnmatkojen toimistolle varaamaan auringonlaskuristeilyn.
Bussilla Firaan - aina jos halusi johonkin piti ensin mennä bussilla Firaan ja sieltä sitten vaihtaa toiseen bussiin - ja siellä hypättiin Akrotirin bussiin. Matka Akrotiriin kesti noin 25 minuttia ja maksoi 1,20e.
Perillä ostettiin pari vesipulloa, koska ajateltiin, että kaivaukset ovat niin isot, että vettä kuluu. Portilla päästiin ilmaiseksi sisään koska oltiin suomalaisia opiskelijoita, muuten olisi maksettu 3e/hlö.
Tosi pieni alue, joka oli kokonaan katettu. Lompsittiin se läpi nopeasti ja mentiin Red Beachille odottamaan bussia ja suuntaamaan kohti Firaa.
Firassa kävimme syömässä Rastoni -nimisessä ravintolassa. Palvelu oli todella hyvää, nopeaa ja annokset halpoja, isoja ja hyviä.
 |
| Fira |
Sitten matka kohti Firan arkeologista museota alkoi... sinne päästiin myös suomalaisina opiskelijoina ilmaiseksi sisään ja kummasteltiin niitä monia kippoja ja kuppeja. Samalla lipulla pääsi myös Firan uuteen museoon, joten mentiin myös sinne. Käveltiin kalderan reunaa ja ihailtiin maisemia.
Palattuamme hotellille, chillailimme hetken. Lomaa ei kuitenkaan viitsi viettää vain hotellissa, joten lähdimme drinksuille rantakadulle, juotiin siellä banaanidaiquirit Dolphins -baarissa.
Vakkarikaupasta haettiin leipää, juustoa ja kuohuviiniä seuraavaa aamua varten.
Matkamme huonoin ruokapaikka oli Zorbas -ravintola, jossa tilasin itselleni kreikkalaisen salaatin ja Antti lammasta. Minulle tuotiin salatti vartti ennen Antin annosta ja tarjoilijat vain naureskelivat.
1.8.2002
Suuri päivä! Heräsimme viideltä ja taksi nouti meidät puoli kuusi. Matka Mesa Vuonon laelle kesti 20 minuuttia ja oli säkkipimeää. Taksikuski kuunteli Bob Marleytä.
Jäimme vuorelle kahdestaan ja nautimme viileydestä. Katselimme maisemia. Katoimme pienen kioskin pöydälle leipää, juustoa ja kuoharin.
 |
| Mesa Vuono |
Auringon alkaessa kurkkia kuuden jälkeen, pujotimme kihlasormukset toistemme sormiin.
 |
| Ilmoitus Hesarissa |
 |
| Aurinko nousee |
 |
| Aurinko nousee |
Matka alas kesti kävellen noin tunnin ja alkoi olla todella lämmin.
 |
| Tie Mesa Vuonon laelle |
Suuntasimme päivällä Oiaan. Ensin Firaan ja Firasta Oiaan (bussilippu 0,85e). Odotettiin bussia ensin väärällä puolella, kun ei tullut mieleen pariton päivä. Silloin bussit kulkee toiseen suuntaan. Santorinin kujat ovat kapeita ja siksi parittomina ja parillisina päivinä kulkevat eri suuntiin.
Matka Firasta Oiaan kiermurteli pitkin vuoren rinnettä, maisemat olivat todella kauniita.
Huomionarvoinen ruokapaikka Oiassa on Thomas Grill. Antti söi siellä parhaan kanasouvlakin ikinä. Vanha pappa paistoi sen ja kävi monta kertaa kysymässä, maistuuko.
Illalla suuntasimme kihlajaisillallista varten jälleen Kamarin rantakadulle. Valitsimme ruokapaikaksi Nostalgia Restaurant -nimisen ravintolan. Ruuaksi söimme Grill fish for 2 (horiatiki, miekka- ja nokkakalaa, tikkuperunoita sekä ½ litraa talon punaviiniä), hinnaksi tälle tuli 16e. Palvelu oli sujuvaa ja ystävällistä, tarjoilija antoi meille elämänohjeita.
 |
| Nostalgia Restaurant |
 |
| Kihlakuva |
2.8.2002
Ohjelmassa Antiikin Thira sekä auringonlaskuristeily.
Antiikin Thiraan pääsi parhaiten pikkubussilla, jonka meno-paluuhinta oli 8e. Itse paikka on liukkaita laavakiviportaita, joten tukevat sandaalit jalkaan. Vettä kannattaa napata myös mukaan, sillä ainakaan vuonna 2002 ei ollut juurikaan varjopaikkoja ja aurinko paahtoi kuumasti.
Auringonlaskuristeilyä varten kävelimme oppaiden toimistolle, josta bussi vei meidät Athinioksen satamaan. Siellä hyppäsimme Santa Irinin kyytiin. Laivalla oli syötävää, buffasta löytyi mm. kurkkua, tomattia, tzatzikia, makaroni- ja riisisalattia, lihapullia sekä jotain siansyltyn tapaista possurullaa. Juomaksi oli vain valkoviiniä, mutta olimme onneksi varautuneet omalla vesipullolla. Ruuat syötiin Kreikan ainoan, aktiivien tulivuoren kupeessa.
Maisemat olivat jälleen kauniita, kuinkas muuten. Thirassian saari, Fira, Imerovigli ja Oia - alhaalta mereltä katsottuna. Itse auringonlaskua katselimme Imeroviglin edustalla (Imerovigli on Santorinin Beverly Hills).
 |
| Aurinko laskee |
3.8.2002
Tänä aamuna tuli tunne, että aamupalaksi voisi syödä jotakin muuta kuin hotellin buffan antimia. Vaikka se oli monipuolinen, silti kaipasi vaihtelua.
Ohjelmassa oli Merimuseo Oiassa. Kuten viimeksi, Firassa piti vaihtaa bussia. Ja kuten viimeksi, sekin oli seikkailu, sillä Oia kyltti muuttui yhtäkkiä joksikin toiseksi ja saimme jälleen etsiä uutta bussia Oiaan.
Oian Merimuseoon opiskelijalippu maksoi 1,50e. Kiertelimme museon, josta Antti sai varmasti enemmän irti kuin minä.
Oiassa söimme lounaan, mutta valitettavasti en ole kirjoittanut missä siellä. Tämä on juuri tätä ensi reissun huumaa, ettei tärkeitä asioita kirjoita ylös.
Illalla Kamarissa söimme kreikkalaisessa kiinalaisessa ravintolassa nimeltä Great Wall. Itse söin sitruunakanaa, NAM! Antti söi hapanimelää kanaa. Huvittavaa oli, kun tarjoilija kysyi tilausta tehdessämme "do you wanna any "lice"?
Antti siinä vähän ihmettele ja mietti, että ei me mitään täitä haluta. Tarjoilija näytti sitten listasta, mitä tarkoitti, eli riisiä :D
Käveltiin rantakadun päähän, josta shopattiin tuliaisia. Käytiin vielä syömässä banana split.
 |
| Kamarin ranta |
 |
| Kamarin rantakatu |
 |
| Kamarin rantakatu |
4.8.2002
Viimeinen päivä Santorinilla. Se kului lähinnä uiden, lepäillen, ostellen viimeisiä tuliaisia sekä tietysti juoden pari olutta ja breezeriä. Viereisessä huoneessa oli sattumalta vielä kauppiskaverini Sami avovaimonsa Hennan kanssa. Niinpä ilta kului uima-altaalla nauttien virvokkeita ja jutellen.
 |
| Vikan illan meininkiä |
5.8.2002
Kotiinpaluu.
Hieman huterassa olossa pakkailimme loput tavarat ja kävimme kirjoittamassa hotellikirjaan kiitokset. Aamiainen tökki todella, nyt tehtiin päätös, ettei haluta aamupalaa seuraaville reissuille.
Olo oli todella jo sellainen, että on mukava palata kotiin. Lentokentällä ei vielä ollut ilmastoitua odotusaulaa, vaan odotimme ulkona
 |
| Lentokentällä odottelua "aulassa" |
